Blogin kirjoittaminen on minulle uutta, niin oudolta kuin se nykypäivän virtuaalimaailmassa kuulostaakin. Toivon, että tämä uusi kätevä tapa toimisi apunani elämänmuutoksessani  päiväkirjatyyppisesti. On hyvä saada kirjattua tavoitteet myöhempää tarkastelua varten ja muistuttamaan siitä mihin ollaan menossa, samoin on hyvä lyödä faktat tiskiin ja kaikkien luettavaksi, niin ne konkretisoituvat itsellekin.

Vähän taustaa: Olen aina ollut urheilullinen. En urheilija, kaukana siitä, mutta elämäntavoiltani aktiivinen ja monipuolinen harrastelija. Peruskuntoni on aina ollut hyvä, pitkäaikainen rakas harrastukseni ratsastus yhdistettynä toisinaan jopa tavoitteelliseen hölkkäilyyn/juoksuun ja satunnaiseen hiihtoon, uintiin, rullaluisteluun ja kuntosaliharjoitteluun on pitänyt minut sekä fyysisesti että henkisesti kunnossa. Opiskeluaikana löysin juoksutapahtumien hauskuuden ja hölkkäilin puolimaratoneja silloin tällöin ilokseni, koska oli mukavaa asettaa itselleen tavoitteita ja päästä niihin (jos tätä sattuisi lukemaan joku oikea juoksija, tai ylipäätään kuka tahansa, niin kerrottakoon tässä vielä, että puolimaratonin "ennätykseni" on 2 h 8 min. eli mistään pikakiitäjästä ei tosiaan ole kyse).

Jotain tapahtui: Tekosyitä on paljon, on myös ihan todellisia syitä, mutta viime kuukausien aikana on alkanut hämärtyä, mitkä niistä syistä ovat oikeita ja mitkä eivät. Kaksi vuotta sitten (2011) Turussa juoksin viimeksi puolimaratonin. Vähän sen jälkeen alkoivat ongelmat. Samana syksynä vasen kantapääni kipeytyi rasituksessa niin, että juoksun piti toistaiseksi jäädä. Kantakalvo oli repeytynyt ja paraneminen vaati 0.5-1 vuoden rasituksen vähentämistä, tarkoittaen käytännössä juoksun lopettamista toistaiseksi ja kävelyn vähentämistä minimiin. Sain fysioterapeutilta treeniohjeet ja hankin kuntosalikortin.

En ole todellakaan mikään salilla kävijä, enkä varsinkaan ryhmäliikkuja. Kuntoutusta yritin tehdä, mutta pilatesrullien pyörittely jalkojen alla ei tuntunut istuvan päivärytmiini. Paraneminen oli hidasta ja kaipasin juoksulenkeille. Pyöräilin paljon, lähinnä olosuhteiden pakosta, koska en omista autoa, ja kävin ratsastamassa. Seuraavan kerran syksyllä 2012 aloin vähitellen hölkkäillä ja huomasin peruskuntoni laskeneen ihan selkeästi. Toivoin kuitenkin pääseväni uuteen nousuun, kunnes lokakuussa menin hevosen kanssa lahjakkaasti ympäri (tilanne oli joiltakin osin myös varsin huvittava, mutta en sitä tässä nyt sen enempää kuvaile) ja seuraavana päivänä oltiinkin päivystyksessä polvi kaksinkertaiseksi turvonneena. Venähtäneeksi silloin todettu polvi ei parantunutkaan toivotusti ja maaliskuussa 2013 magneettikuvissa löytyi ulkokierukan ikävä repeämä. Tähystysleikkaukseen toukokuussa ja polvi kuntoon. Koska kaikkia vammoja ei oltu vielä kokeiltu, kesäkuussa todettiin toiseen jalkaterään rasitusmurtuma (se oli jo ironista, ottaen huomioon että rasitus siihen mennessä oli ollut varsin vähäistä), johtuen yhden illan rehkimisestä yhteisen hyvän vuoksi.

Nykytilanne: Entisestä urheilullisesta ja aktiivisesta harrastelijasta on tullut sohvaperuna. Heinäkuun lopulla heräsin siihen todellisuuteen, että painan 25 kg enemmän kuin neljä vuotta sitten, ensimmäistä kertaa eläessäni olen ylipainoinen. Meni kuitenkin vielä melkein kuukausi, ennen kuin päätin aloittaa todellisen muutoksen elämässäni. Viikko sitten ostin vaa'an, joka näytti huikeat lukemat 93,3 kg (tämä kylläkin lounaan jälkeen, mutta toki en syönyt 20 kilon lounasta...). Nyt sen on tapahduttava, asioiden on muututtava tai muuten päädyn 50-vuotiaana rullatuoliin, koska en enää itse pääse liikkeelle. Elämäntaparemontti, matka on alkanut.